leikittävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä leikkiä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leikittävä leikittävät
genetiivi leikittävän leikittävien
(leikittäväin)
partitiivi leikittävää leikittäviä
akkusatiivi leikittävä; leikittävän leikittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi leikittävässä leikittävissä
elatiivi leikittävästä leikittävistä
illatiivi leikittävään leikittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi leikittävällä leikittävillä
ablatiivi leikittävältä leikittäviltä
allatiivi leikittävälle leikittäville
muut sijamuodot
essiivi leikittävänä leikittävinä
translatiivi leikittäväksi leikittäviksi
abessiivi leikittävättä leikittävittä
instruktiivi leikittävin
komitatiivi leikittävine

leikittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä leikittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leikittävä leikittävät
genetiivi leikittävän leikittävien
(leikittäväin)
partitiivi leikittävää leikittäviä
akkusatiivi leikittävä; leikittävän leikittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi leikittävässä leikittävissä
elatiivi leikittävästä leikittävistä
illatiivi leikittävään leikittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi leikittävällä leikittävillä
ablatiivi leikittävältä leikittäviltä
allatiivi leikittävälle leikittäville
muut sijamuodot
essiivi leikittävänä leikittävinä
translatiivi leikittäväksi leikittäviksi
abessiivi leikittävättä leikittävittä
instruktiivi leikittävin
komitatiivi leikittävine