SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

leikkuri (6)

  1. leikkaamiseen tai lyhentämiseen tarkoitettu esine tai laite
  2. (politiikka) laskentaperusteen mukaisesti summaa alentava laskentakaava
    Elinaikakerroin on leikkuri, joka leikkaa alkavia eläkkeitä sitä mukaa kuin elinaika pitenee. (hs.fi)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈleikːʊri/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leikkuri leikkurit
genetiivi leikkurin leikkurien
leikkureiden
leikkureitten
partitiivi leikkuria leikkureita
leikkureja
akkusatiivi leikkuri;
leikkurin
leikkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi leikkurissa leikkureissa
elatiivi leikkurista leikkureista
illatiivi leikkuriin leikkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leikkurilla leikkureilla
ablatiivi leikkurilta leikkureilta
allatiivi leikkurille leikkureille
muut sijamuodot
essiivi leikkurina leikkureina
translatiivi leikkuriksi leikkureiksi
abessiivi leikkuritta leikkureitta
instruktiivi leikkurein
komitatiivi leikkureine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

leikata-verbin vahvasta vartalosta leikk- + päätteestä -uri

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kynsileikkuri, lasinleikkuri, mausteleikkuri, munaleikkuri, paperileikkuri, paperinleikkuri, ruohonleikkuri, siimaleikkuri, sikarileikkuri, sipulileikkuri, sivuleikkuri, veroleikkuri, vihannesleikkuri

Aiheesta muuallaMuokkaa