leimaaja

Suomi

Substantiivi

leimaaja (10)

henkilö, joka leimaa

Ääntäminen

IPA: /ˈlei̯mɑːjɑ/
tavutus: lei‧maa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leimaaja	leimaajat
genetiivi	leimaajan	leimaajien (leimaajain)
partitiivi	leimaajaa	leimaajia
akkusatiivi	leimaaja; leimaajan	leimaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	leimaajassa	leimaajissa
elatiivi	leimaajasta	leimaajista
illatiivi	leimaajaan	leimaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leimaajalla	leimaajilla
ablatiivi	leimaajalta	leimaajilta
allatiivi	leimaajalle	leimaajille
muut sijamuodot
essiivi	leimaajana	leimaajina
translatiivi	leimaajaksi	leimaajiksi
abessiivi	leimaajatta	leimaajitta
instruktiivi	–	leimaajin
komitatiivi	–	leimaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leimaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi leimata (vokaalivartalo leimaa-) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka leimaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

leimaaja Kielitoimiston sanakirjassa