Substantiivi

muokkaa

leimahdus (39)[1]

  1. kaasuuntuneen aineen äkillinen syttyminen
    Salaman leimahdus valaisi tienoon.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlei̯mɑhdus/
  • tavutus: lei‧mah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leimahdus leimahdukset
genetiivi leimahduksen leimahdusten
leimahduksien
partitiivi leimahdusta leimahduksia
akkusatiivi leimahdus;
leimahduksen
leimahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi leimahduksessa leimahduksissa
elatiivi leimahduksesta leimahduksista
illatiivi leimahdukseen leimahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi leimahduksella leimahduksilla
ablatiivi leimahdukselta leimahduksilta
allatiivi leimahdukselle leimahduksille
muut sijamuodot
essiivi leimahduksena leimahduksina
translatiivi leimahdukseksi leimahduksiksi
abessiivi leimahduksetta leimahduksitta
instruktiivi leimahduksin
komitatiivi leimahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leimahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
leimahdus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

leimahduspiste, salamanleimahdus, valonleimahdus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39