Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

leimahdus (39)[1]

  1. kaasuuntuneen aineen äkillinen syttyminen
    Salaman leimahdus valaisi tienoon.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlei̯mɑhdus/
  • tavutus: lei‧mah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leimahdus leimahdukset
genetiivi leimahduksen leimahdusten
leimahduksien
partitiivi leimahdusta leimahduksia
akkusatiivi leimahdus;
leimahduksen
leimahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi leimahduksessa leimahduksissa
elatiivi leimahduksesta leimahduksista
illatiivi leimahdukseen leimahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi leimahduksella leimahduksilla
ablatiivi leimahdukselta leimahduksilta
allatiivi leimahdukselle leimahduksille
muut sijamuodot
essiivi leimahduksena leimahduksina
translatiivi leimahdukseksi leimahduksiksi
abessiivi leimahduksetta leimahduksitta
instruktiivi leimahduksin
komitatiivi leimahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leimahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
leimahdus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

leimahduspiste, salamanleimahdus, valonleimahdus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39