leimahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaleimahteleminen (38)
- teonnimi verbistä leimahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | leimahteleminen | leimahtelemiset |
genetiivi | leimahtelemisen | leimahtelemisten leimahtelemisien |
partitiivi | leimahtelemista | leimahtelemisia |
akkusatiivi | leimahteleminen; leimahtelemisen |
leimahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | leimahtelemisessa | leimahtelemisissa |
elatiivi | leimahtelemisesta | leimahtelemisista |
illatiivi | leimahtelemiseen | leimahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | leimahtelemisella | leimahtelemisilla |
ablatiivi | leimahtelemiselta | leimahtelemisilta |
allatiivi | leimahtelemiselle | leimahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | leimahtelemisena (leimahtelemisna) |
leimahtelemisina |
translatiivi | leimahtelemiseksi | leimahtelemisiksi |
abessiivi | leimahtelemisetta | leimahtelemisitta |
instruktiivi | – | leimahtelemisin |
komitatiivi | – | leimahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | leimahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
leimahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi leimahdella + johdin -minen