leimautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaleimautuminen
- se, että tulee liitetyksi johonkin ihmisryhmään, tulee katsotuksi johonkin tiettyyn viiteryhmään kuuluvaksi
- välttää leimautumisen pelossa
- (biologia) geenin aktiivisuuden riippumista siitä kummalta vanhemmalta geeni on periytynyt
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leimautuminen | leimautumiset |
| genetiivi | leimautumisen | leimautumisten leimautumisien |
| partitiivi | leimautumista | leimautumisia |
| akkusatiivi | leimautuminen; leimautumisen |
leimautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leimautumisessa | leimautumisissa |
| elatiivi | leimautumisesta | leimautumisista |
| illatiivi | leimautumiseen | leimautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leimautumisella | leimautumisilla |
| ablatiivi | leimautumiselta | leimautumisilta |
| allatiivi | leimautumiselle | leimautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leimautumisena (leimautumisna) |
leimautumisina |
| translatiivi | leimautumiseksi | leimautumisiksi |
| abessiivi | leimautumisetta | leimautumisitta |
| instruktiivi | – | leimautumisin |
| komitatiivi | – | leimautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leimautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
leimautumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi leimautua + johdin -minen