leivonen
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaleivonen (38)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlei̯ʋonen/
- tavutus: lei‧vo‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leivonen | leivoset |
| genetiivi | leivosen | leivosten leivosien |
| partitiivi | leivosta | leivosia |
| akkusatiivi | leivonen; leivosen |
leivoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leivosessa | leivosissa |
| elatiivi | leivosesta | leivosista |
| illatiivi | leivoseen | leivosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leivosella | leivosilla |
| ablatiivi | leivoselta | leivosilta |
| allatiivi | leivoselle | leivosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leivosena (leivosna) |
leivosina |
| translatiivi | leivoseksi | leivosiksi |
| abessiivi | leivosetta | leivositta |
| instruktiivi | – | leivosin |
| komitatiivi | – | leivosine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leivose- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
leivos- | |
Etymologia
muokkaaKirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- leivonen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 75. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.