Wikipedia
Katso artikkeli Lelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Lelu
 
Leluja

Substantiivi

muokkaa

lelu (1)

  1. sama kuin leikkikalu
    Kaisan mielestä moottoripyörät ovat aikuisten miesten leluja.
    kerätä lelut lattialta
  2. (kuvaannollisesti, halventava) työkalu joka ei ole kunnollinen käyttötarkoitukseen tai ammattimiehelle soveltuva; lapsellinen laite tai väline

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlelu/
  • tavutus: le‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lelu lelut
genetiivi lelun lelujen
partitiivi lelua leluja
akkusatiivi lelu;
lelun
lelut
sisäpaikallissijat
inessiivi lelussa leluissa
elatiivi lelusta leluista
illatiivi leluun leluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lelulla leluilla
ablatiivi lelulta leluilta
allatiivi lelulle leluille
muut sijamuodot
essiivi leluna leluina
translatiivi leluksi leluiksi
abessiivi lelutta leluitta
instruktiivi leluin
komitatiivi leluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

leluauto, lelukauppa, leluosasto, lelupoliisi, leluteollisuus, muovilelu, pehmolelu, pulmalelu, purulelu, seksilelu, sotalelu, stressilelu, tarttumislelu, unilelu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lelu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 4054 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

lelu

  1. leikkikalu