Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lemppari (6)[1]

  1. (puhekieltä) suosikki; se, josta henkilö pitää eniten
    Spice Girls on mun lemppari!
  2. (puhekieltä, ammattislangia) henkilö, joka lemppaa erit. satamissa, eli täyttää ja tyhjentää kontteja käsipelillä laatikko kerrallaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlempːɑri/
  • tavutus: lemp‧pa‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lemppari lempparit
genetiivi lempparin lempparien
lemppareiden
lemppareitten
partitiivi lempparia lemppareita
lemppareja
akkusatiivi lemppari;
lempparin
lempparit
sisäpaikallissijat
inessiivi lempparissa lemppareissa
elatiivi lempparista lemppareista
illatiivi lemppariin lemppareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lempparilla lemppareilla
ablatiivi lempparilta lemppareilta
allatiivi lempparille lemppareille
muut sijamuodot
essiivi lempparina lemppareina
translatiivi lemppariksi lemppareiksi
abessiivi lempparitta lemppareitta
instruktiivi lempparein
komitatiivi lemppareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lemppari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6