lenkkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalenkkeileminen (38)
- teonnimi verbistä lenkkeillä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lenkkeileminen | lenkkeilemiset |
genetiivi | lenkkeilemisen | lenkkeilemisten lenkkeilemisien |
partitiivi | lenkkeilemistä | lenkkeilemisiä |
akkusatiivi | lenkkeileminen; lenkkeilemisen |
lenkkeilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lenkkeilemisessä | lenkkeilemisissä |
elatiivi | lenkkeilemisestä | lenkkeilemisistä |
illatiivi | lenkkeilemiseen | lenkkeilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lenkkeilemisellä | lenkkeilemisillä |
ablatiivi | lenkkeilemiseltä | lenkkeilemisiltä |
allatiivi | lenkkeilemiselle | lenkkeilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lenkkeilemisenä (lenkkeilemisnä) |
lenkkeilemisinä |
translatiivi | lenkkeilemiseksi | lenkkeilemisiksi |
abessiivi | lenkkeilemisettä | lenkkeilemisittä |
instruktiivi | – | lenkkeilemisin |
komitatiivi | – | lenkkeilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lenkkeilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lenkkeilemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi lenkkeillä + johdin -minen