Substantiivi

muokkaa

lenkous (40)[1]

  1. se, että on lenko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈleŋkous/ tai /ˈleŋkou̯s/
  • tavutus: len‧ko‧us / len‧kous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lenkous lenkoudet
genetiivi lenkouden lenkouksien
partitiivi lenkoutta lenkouksia
akkusatiivi lenkous;
lenkouden
lenkoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lenkoudessa lenkouksissa
elatiivi lenkoudesta lenkouksista
illatiivi lenkouteen lenkouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lenkoudella lenkouksilla
ablatiivi lenkoudelta lenkouksilta
allatiivi lenkoudelle lenkouksille
muut sijamuodot
essiivi lenkoutena lenkouksina
translatiivi lenkoudeksi lenkouksiksi
abessiivi lenkoudetta lenkouksitta
instruktiivi lenkouksin
komitatiivi lenkouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lenkoude-
vahva vartalo lenkoute-
konsonantti-
vartalo
lenkout-

Etymologia

muokkaa

sanan lenko vartalosta lenko- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lenkous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40