Lentue

Substantiivi

muokkaa

lentue (48)

  1. ilmavoimien laivueen osana toimiva sotilasyksikkö, johon kuuluu kolmesta neljään lentokonetta miehistöineen ja kenttähenkilöstö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlent̪ueˣ/
  • tavutus: len‧tu‧e

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lentue lentueet
genetiivi lentueen lentueiden
lentueitten
partitiivi lentuetta lentueita
akkusatiivi lentue;
lentueen
lentueet
sisäpaikallissijat
inessiivi lentueessa lentueissa
elatiivi lentueesta lentueista
illatiivi lentueeseen lentueisiin
lentueihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lentueella lentueilla
ablatiivi lentueelta lentueilta
allatiivi lentueelle lentueille
muut sijamuodot
essiivi lentueena lentueina
translatiivi lentueeksi lentueiksi
abessiivi lentueetta lentueitta
instruktiivi lentuein
komitatiivi lentueine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lentuee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lentuet-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lentue Kielitoimiston sanakirjassa