lepuuttaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
lepuuttaja (10)
- (merenkulku) aluksen laidalle ripustettava pehmustettu kappale estämään laidan kolhiintuminen laituriin tai muuhun esteeseen
- (keittiö) työtasoa suojaava asetti, pidike tai teline jolle kauha tms. voidaan asettaa kun sitä ei käytetä
- kauhanlepuuttaja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlepuːt̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: le‧puut‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lepuuttaja | lepuuttajat |
| genetiivi | lepuuttajan | lepuuttajien (lepuuttajain) |
| partitiivi | lepuuttajaa | lepuuttajia |
| akkusatiivi | lepuuttaja; lepuuttajan |
lepuuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lepuuttajassa | lepuuttajissa |
| elatiivi | lepuuttajasta | lepuuttajista |
| illatiivi | lepuuttajaan | lepuuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lepuuttajalla | lepuuttajilla |
| ablatiivi | lepuuttajalta | lepuuttajilta |
| allatiivi | lepuuttajalle | lepuuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lepuuttajana | lepuuttajina |
| translatiivi | lepuuttajaksi | lepuuttajiksi |
| abessiivi | lepuuttajatta | lepuuttajitta |
| instruktiivi | – | lepuuttajin |
| komitatiivi | – | lepuuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lepuuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
johdos sanasta lepuuttaa (vahva vartalo lepuutta- + -ja)
Käännökset muokkaa
1. aluksen laidan pehmuste
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (slangia) fenderi
Aiheesta muualla muokkaa
- lepuuttaja Kielitoimiston sanakirjassa