Substantiivi

muokkaa

leukailu (2)

  1. leukaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈleu̯kɑi̯lu/
  • tavutus: leu‧kai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leukailu leukailut
genetiivi leukailun leukailujen
leukailuiden
leukailuitten
partitiivi leukailua leukailuita
leukailuja
akkusatiivi leukailu;
leukailun
leukailut
sisäpaikallissijat
inessiivi leukailussa leukailuissa
elatiivi leukailusta leukailuista
illatiivi leukailuun leukailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leukailulla leukailuilla
ablatiivi leukailulta leukailuilta
allatiivi leukailulle leukailuille
muut sijamuodot
essiivi leukailuna leukailuina
translatiivi leukailuksi leukailuiksi
abessiivi leukailutta leukailuitta
instruktiivi leukailuin
komitatiivi leukailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leukailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi leukailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa