Substantiivi

muokkaa

leutous (40)[1]

  1. se, että on leuto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈleu̯t̪ous/ tai /ˈleu̯t̪ou̯s/
  • tavutus: leu‧to‧us / leu‧tous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leutous leutoudet
genetiivi leutouden leutouksien
partitiivi leutoutta leutouksia
akkusatiivi leutous;
leutouden
leutoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi leutoudessa leutouksissa
elatiivi leutoudesta leutouksista
illatiivi leutouteen leutouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi leutoudella leutouksilla
ablatiivi leutoudelta leutouksilta
allatiivi leutoudelle leutouksille
muut sijamuodot
essiivi leutoutena leutouksina
translatiivi leutoudeksi leutouksiksi
abessiivi leutoudetta leutouksitta
instruktiivi leutouksin
komitatiivi leutouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo leutoude-
vahva vartalo leutoute-
konsonantti-
vartalo
leutout-

Etymologia

muokkaa

sanan leuto vartalosta leuto- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • leutous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40