leyhytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaleyhytteleminen (38)
- teonnimi verbistä leyhytellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | leyhytteleminen | leyhyttelemiset |
genetiivi | leyhyttelemisen | leyhyttelemisten leyhyttelemisien |
partitiivi | leyhyttelemistä | leyhyttelemisiä |
akkusatiivi | leyhytteleminen; leyhyttelemisen |
leyhyttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | leyhyttelemisessä | leyhyttelemisissä |
elatiivi | leyhyttelemisestä | leyhyttelemisistä |
illatiivi | leyhyttelemiseen | leyhyttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | leyhyttelemisellä | leyhyttelemisillä |
ablatiivi | leyhyttelemiseltä | leyhyttelemisiltä |
allatiivi | leyhyttelemiselle | leyhyttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | leyhyttelemisenä (leyhyttelemisnä) |
leyhyttelemisinä |
translatiivi | leyhyttelemiseksi | leyhyttelemisiksi |
abessiivi | leyhyttelemisettä | leyhyttelemisittä |
instruktiivi | – | leyhyttelemisin |
komitatiivi | – | leyhyttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | leyhyttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
leyhyttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi leyhytellä + johdin -minen