Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

liehakointi (5-J)

  1. liehakoiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlie̯hɑˌkoi̯nt̪i/
  • tavutus: lie‧ha‧koin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liehakointi liehakoinnit
genetiivi liehakoinnin liehakointien
(liehakointein)
partitiivi liehakointia liehakointeja
akkusatiivi liehakointi;
liehakoinnin
liehakoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi liehakoinnissa liehakoinneissa
elatiivi liehakoinnista liehakoinneista
illatiivi liehakointiin liehakointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liehakoinnilla liehakoinneilla
ablatiivi liehakoinnilta liehakoinneilta
allatiivi liehakoinnille liehakoinneille
muut sijamuodot
essiivi liehakointina liehakointeina
translatiivi liehakoinniksi liehakoinneiksi
abessiivi liehakoinnitta liehakoinneitta
instruktiivi liehakoinnein
komitatiivi liehakointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liehakoinni-
vahva vartalo liehakointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa