liehitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliehitteleminen (38)
- teonnimi verbistä liehitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liehitteleminen | liehittelemiset |
genetiivi | liehittelemisen | liehittelemisten liehittelemisien |
partitiivi | liehittelemistä | liehittelemisiä |
akkusatiivi | liehitteleminen; liehittelemisen |
liehittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liehittelemisessä | liehittelemisissä |
elatiivi | liehittelemisestä | liehittelemisistä |
illatiivi | liehittelemiseen | liehittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liehittelemisellä | liehittelemisillä |
ablatiivi | liehittelemiseltä | liehittelemisiltä |
allatiivi | liehittelemiselle | liehittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liehittelemisenä (liehittelemisnä) |
liehittelemisinä |
translatiivi | liehittelemiseksi | liehittelemisiksi |
abessiivi | liehittelemisettä | liehittelemisittä |
instruktiivi | – | liehittelemisin |
komitatiivi | – | liehittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liehittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
liehittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi liehitellä + johdin -minen