lietsoin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalietsoin (33)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlie̯t̪soi̯n/, [ˈlietsoin]
- tavutus: liet‧soin
Etymologia
muokkaa- verbistä lietsoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lietsoin | lietsoimet |
| genetiivi | lietsoimen | lietsoimien lietsointen |
| partitiivi | lietsointa | lietsoimia |
| akkusatiivi | lietsoin; lietsoimen |
lietsoimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lietsoimessa | lietsoimissa |
| elatiivi | lietsoimesta | lietsoimista |
| illatiivi | lietsoimeen | lietsoimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lietsoimella | lietsoimilla |
| ablatiivi | lietsoimelta | lietsoimilta |
| allatiivi | lietsoimelle | lietsoimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lietsoimena (lietsoinna) |
lietsoimina |
| translatiivi | lietsoimeksi | lietsoimiksi |
| abessiivi | lietsoimetta | lietsoimitta |
| instruktiivi | – | lietsoimin |
| komitatiivi | – | lietsoimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lietsoime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lietsoin- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- lietsoin Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaalietsoin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta lietso
Verbi
muokkaalietsoin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lietsoa