liidin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- jokin, jonka avulla liidetään
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈliːdin/
- tavutus: lii‧din
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liidin | liitimet |
| genetiivi | liitimen | liitimien liidinten |
| partitiivi | liidintä | liitimiä |
| akkusatiivi | liidin; liitimen |
liitimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liitimessä | liitimissä |
| elatiivi | liitimestä | liitimistä |
| illatiivi | liitimeen | liitimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liitimellä | liitimillä |
| ablatiivi | liitimeltä | liitimiltä |
| allatiivi | liitimelle | liitimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liitimenä (liidinnä) |
liitiminä |
| translatiivi | liitimeksi | liitimiksi |
| abessiivi | liitimettä | liitimittä |
| instruktiivi | – | liitimin |
| komitatiivi | – | liitimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liitime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liidin- | |
Etymologia muokkaa
johdos sanasta liitää (heikko vartalo liidä- + -in)
Käännökset muokkaa
1. jokin, minkä avulla liidetään
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
liidin
- (taivutusmuoto) genetiivi sanasta liidi
Verbi muokkaa
liidin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä liitää
Aiheesta muualla muokkaa
- liidin Kielitoimiston sanakirjassa