liikahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliikahteleminen (38)
- teonnimi verbistä liikahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liikahteleminen | liikahtelemiset |
genetiivi | liikahtelemisen | liikahtelemisten liikahtelemisien |
partitiivi | liikahtelemista | liikahtelemisia |
akkusatiivi | liikahteleminen; liikahtelemisen |
liikahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liikahtelemisessa | liikahtelemisissa |
elatiivi | liikahtelemisesta | liikahtelemisista |
illatiivi | liikahtelemiseen | liikahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liikahtelemisella | liikahtelemisilla |
ablatiivi | liikahtelemiselta | liikahtelemisilta |
allatiivi | liikahtelemiselle | liikahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liikahtelemisena (liikahtelemisna) |
liikahtelemisina |
translatiivi | liikahtelemiseksi | liikahtelemisiksi |
abessiivi | liikahtelemisetta | liikahtelemisitta |
instruktiivi | – | liikahtelemisin |
komitatiivi | – | liikahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liikahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
liikahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi liikahdella + johdin -minen