liikuskeleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliikuskeleminen (38)
- teonnimi verbistä liikuskella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liikuskeleminen | liikuskelemiset |
genetiivi | liikuskelemisen | liikuskelemisten liikuskelemisien |
partitiivi | liikuskelemista | liikuskelemisia |
akkusatiivi | liikuskeleminen; liikuskelemisen |
liikuskelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liikuskelemisessa | liikuskelemisissa |
elatiivi | liikuskelemisesta | liikuskelemisista |
illatiivi | liikuskelemiseen | liikuskelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liikuskelemisella | liikuskelemisilla |
ablatiivi | liikuskelemiselta | liikuskelemisilta |
allatiivi | liikuskelemiselle | liikuskelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liikuskelemisena (liikuskelemisna) |
liikuskelemisina |
translatiivi | liikuskelemiseksi | liikuskelemisiksi |
abessiivi | liikuskelemisetta | liikuskelemisitta |
instruktiivi | – | liikuskelemisin |
komitatiivi | – | liikuskelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liikuskelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
liikuskelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi liikuskella + johdin -minen