liippa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (murteissa) kovasin, erityisesti viikatteenteroituskovasin,
- (hiihtoladusta) Määritelmä puuttuu.
- Latupohja oli liipalla, joten monella oli pito-ongelmia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈliːpːɑ/
- tavutus: liip‧pa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liippa | liipat |
genetiivi | liipan | liippojen (liippain) |
partitiivi | liippaa | liippoja |
akkusatiivi | liippa; liipan |
liipat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liipassa | liipoissa |
elatiivi | liipasta | liipoista |
illatiivi | liippaan | liippoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liipalla | liipoilla |
ablatiivi | liipalta | liipoilta |
allatiivi | liipalle | liipoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liippana | liippoina |
translatiivi | liipaksi | liipoiksi |
abessiivi | liipatta | liipoitta |
instruktiivi | – | liipoin |
komitatiivi | – | liippoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | liipa- | |
vahva vartalo | liippa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: liipata
Aiheesta muualla
muokkaa- liippa Kielitoimiston sanakirjassa