liito
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- liitäminen
- (kuvaannollisesti) olla aktiivinen ja kiinnostunut pinnalliseksi katsotusta sosiaalisesta elämästä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈliːt̪o/
- tavutus: lii‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liito | liidot |
| genetiivi | liidon | liitojen |
| partitiivi | liitoa | liitoja |
| akkusatiivi | liito; liidon |
liidot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liidossa | liidoissa |
| elatiivi | liidosta | liidoista |
| illatiivi | liitoon | liitoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liidolla | liidoilla |
| ablatiivi | liidolta | liidoilta |
| allatiivi | liidolle | liidoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liitona | liitoina |
| translatiivi | liidoksi | liidoiksi |
| abessiivi | liidotta | liidoitta |
| instruktiivi | – | liidoin |
| komitatiivi | – | liitoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | liido- | |
| vahva vartalo | liito- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |