liivate
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- eläinperäinen hyytelöintiaine
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈliːʋɑt̪eˣ/
- tavutus: lii‧va‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liivate | liivatteet |
| genetiivi | liivatteen | liivatteiden liivatteitten |
| partitiivi | liivatetta | liivatteita |
| akkusatiivi | liivate; liivatteen |
liivatteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liivatteessa | liivatteissa |
| elatiivi | liivatteesta | liivatteista |
| illatiivi | liivatteeseen | liivatteisiin liivatteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liivatteella | liivatteilla |
| ablatiivi | liivatteelta | liivatteilta |
| allatiivi | liivatteelle | liivatteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liivatteena | liivatteina |
| translatiivi | liivatteeksi | liivatteiksi |
| abessiivi | liivatteetta | liivatteitta |
| instruktiivi | – | liivattein |
| komitatiivi | – | liivatteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liivattee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liivatet- | |
Etymologia
muokkaa- vanhentuneesta sanasta *liiva "muta", vrt. viron liiv, "hiekka". Muodoltaan -tta-päätteisen verbin johdos, mutta sanaa *liivattaa ei tunneta
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- liivate Kielitoimiston sanakirjassa