Substantiivi

muokkaa

liksa (9)[1]

  1. (slangia) palkka
    Duunarit vaativat lisää liksaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈliksɑ/
  • tavutus: lik‧sa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liksa liksat
genetiivi liksan liksojen
(liksain)
partitiivi liksaa liksoja
akkusatiivi liksa;
liksan
liksat
sisäpaikallissijat
inessiivi liksassa liksoissa
elatiivi liksasta liksoista
illatiivi liksaan liksoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liksalla liksoilla
ablatiivi liksalta liksoilta
allatiivi liksalle liksoille
muut sijamuodot
essiivi liksana liksoina
translatiivi liksaksi liksoiksi
abessiivi liksatta liksoitta
instruktiivi liksoin
komitatiivi liksoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liksa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Typistetty johdos ruotsin sanasta likvid ("maksu, käteinen").[2]

Aiheesta muualla

muokkaa
  • liksa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-102-5.