liksa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (slangia) palkka
- Duunarit vaativat lisää liksaa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈliksɑ/
- tavutus: lik‧sa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liksa | liksat |
| genetiivi | liksan | liksojen (liksain) |
| partitiivi | liksaa | liksoja |
| akkusatiivi | liksa; liksan |
liksat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liksassa | liksoissa |
| elatiivi | liksasta | liksoista |
| illatiivi | liksaan | liksoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liksalla | liksoilla |
| ablatiivi | liksalta | liksoilta |
| allatiivi | liksalle | liksoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liksana | liksoina |
| translatiivi | liksaksi | liksoiksi |
| abessiivi | liksatta | liksoitta |
| instruktiivi | – | liksoin |
| komitatiivi | – | liksoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liksa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaTypistetty johdos ruotsin sanasta likvid ("maksu, käteinen").[2]
Aiheesta muualla
muokkaa- liksa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-102-5.