Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

linjakkuus (40)

  1. se, että on linjakas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlinjɑkːuːs/
  • tavutus: lin‧jak‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi linjakkuus linjakkuudet
genetiivi linjakkuuden linjakkuuksien
partitiivi linjakkuutta linjakkuuksia
akkusatiivi linjakkuus;
linjakkuuden
linjakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi linjakkuudessa linjakkuuksissa
elatiivi linjakkuudesta linjakkuuksista
illatiivi linjakkuuteen linjakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi linjakkuudella linjakkuuksilla
ablatiivi linjakkuudelta linjakkuuksilta
allatiivi linjakkuudelle linjakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi linjakkuutena linjakkuuksina
translatiivi linjakkuudeksi linjakkuuksiksi
abessiivi linjakkuudetta linjakkuuksitta
instruktiivi linjakkuuksin
komitatiivi linjakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo linjakkuude-
vahva vartalo linjakkuute-
konsonantti-
vartalo
linjakkuut-

Etymologia muokkaa

sanan linjakas vartalosta linjakk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa