lipeä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalipeä (15)
- (kemia) natriumhydroksidi (NaOH)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlipeæ/
- tavutus: li‧pe‧ä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lipeä | lipeät |
genetiivi | lipeän | lipeiden lipeitten (lipeäin) |
partitiivi | lipeää lipeätä |
lipeitä |
akkusatiivi | lipeä; lipeän |
lipeät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lipeässä | lipeissä |
elatiivi | lipeästä | lipeistä |
illatiivi | lipeään | lipeisiin lipeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lipeällä | lipeillä |
ablatiivi | lipeältä | lipeiltä |
allatiivi | lipeälle | lipeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lipeänä | lipeinä |
translatiivi | lipeäksi | lipeiksi |
abessiivi | lipeättä | lipeittä |
instruktiivi | – | lipein |
komitatiivi | – | lipeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lipeä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: lipeinen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Verbi
muokkaalipeä