Katso artikkeli Lipeä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Lipeää

Substantiivi

muokkaa

lipeä (15)

  1. (kemia) natriumhydroksidi (NaOH)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlipeæ/
  • tavutus: li‧pe‧ä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lipeä lipeät
genetiivi lipeän lipeiden
lipeitten
(lipeäin)
partitiivi lipeää
lipeätä
lipeitä
akkusatiivi lipeä;
lipeän
lipeät
sisäpaikallissijat
inessiivi lipeässä lipeissä
elatiivi lipeästä lipeistä
illatiivi lipeään lipeisiin
lipeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lipeällä lipeillä
ablatiivi lipeältä lipeiltä
allatiivi lipeälle lipeille
muut sijamuodot
essiivi lipeänä lipeinä
translatiivi lipeäksi lipeiksi
abessiivi lipeättä lipeittä
instruktiivi lipein
komitatiivi lipeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lipeä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lipeä Kielitoimiston sanakirjassa
  • lipeä Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

lipeä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä livetä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä livetä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä livetä