lipuke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- yleensä paperinen, pieni lappu, joka sisältää jotakin tietoa; esimerkiksi kuponki, pääsylippu tai äänestyslippu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlipukeˣ/
- tavutus: li‧pu‧ke
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lipuke | lipukkeet |
| genetiivi | lipukkeen | lipukkeiden lipukkeitten |
| partitiivi | lipuketta | lipukkeita |
| akkusatiivi | lipuke; lipukkeen |
lipukkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lipukkeessa | lipukkeissa |
| elatiivi | lipukkeesta | lipukkeista |
| illatiivi | lipukkeeseen | lipukkeisiin lipukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lipukkeella | lipukkeilla |
| ablatiivi | lipukkeelta | lipukkeilta |
| allatiivi | lipukkeelle | lipukkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lipukkeena | lipukkeina |
| translatiivi | lipukkeeksi | lipukkeiksi |
| abessiivi | lipukkeetta | lipukkeitta |
| instruktiivi | – | lipukkein |
| komitatiivi | – | lipukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lipukkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lipuket- | |
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lipuke Kielitoimiston sanakirjassa