lirahtaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalirahtaminen (38)
- teonnimi verbistä lirahtaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lirahtaminen | lirahtamiset |
| genetiivi | lirahtamisen | lirahtamisten lirahtamisien |
| partitiivi | lirahtamista | lirahtamisia |
| akkusatiivi | lirahtaminen; lirahtamisen |
lirahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lirahtamisessa | lirahtamisissa |
| elatiivi | lirahtamisesta | lirahtamisista |
| illatiivi | lirahtamiseen | lirahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lirahtamisella | lirahtamisilla |
| ablatiivi | lirahtamiselta | lirahtamisilta |
| allatiivi | lirahtamiselle | lirahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lirahtamisena (lirahtamisna) |
lirahtamisina |
| translatiivi | lirahtamiseksi | lirahtamisiksi |
| abessiivi | lirahtamisetta | lirahtamisitta |
| instruktiivi | – | lirahtamisin |
| komitatiivi | – | lirahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lirahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lirahtamis- | |