lirahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalirahteleminen (38)
- teonnimi verbistä lirahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lirahteleminen | lirahtelemiset |
genetiivi | lirahtelemisen | lirahtelemisten lirahtelemisien |
partitiivi | lirahtelemista | lirahtelemisia |
akkusatiivi | lirahteleminen; lirahtelemisen |
lirahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lirahtelemisessa | lirahtelemisissa |
elatiivi | lirahtelemisesta | lirahtelemisista |
illatiivi | lirahtelemiseen | lirahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lirahtelemisella | lirahtelemisilla |
ablatiivi | lirahtelemiselta | lirahtelemisilta |
allatiivi | lirahtelemiselle | lirahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lirahtelemisena (lirahtelemisna) |
lirahtelemisina |
translatiivi | lirahtelemiseksi | lirahtelemisiksi |
abessiivi | lirahtelemisetta | lirahtelemisitta |
instruktiivi | – | lirahtelemisin |
komitatiivi | – | lirahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lirahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lirahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi lirahdella + johdin -minen