lirkutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalirkutteleminen (38)
- teonnimi verbistä lirkutella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lirkutteleminen | lirkuttelemiset |
genetiivi | lirkuttelemisen | lirkuttelemisten lirkuttelemisien |
partitiivi | lirkuttelemista | lirkuttelemisia |
akkusatiivi | lirkutteleminen; lirkuttelemisen |
lirkuttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lirkuttelemisessa | lirkuttelemisissa |
elatiivi | lirkuttelemisesta | lirkuttelemisista |
illatiivi | lirkuttelemiseen | lirkuttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lirkuttelemisella | lirkuttelemisilla |
ablatiivi | lirkuttelemiselta | lirkuttelemisilta |
allatiivi | lirkuttelemiselle | lirkuttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lirkuttelemisena (lirkuttelemisna) |
lirkuttelemisina |
translatiivi | lirkuttelemiseksi | lirkuttelemisiksi |
abessiivi | lirkuttelemisetta | lirkuttelemisitta |
instruktiivi | – | lirkuttelemisin |
komitatiivi | – | lirkuttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lirkuttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lirkuttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi lirkutella + johdin -minen