liruttanut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaliruttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä liruttaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | liruttanut | liruttaneet |
genetiivi | liruttaneen | liruttaneiden liruttaneitten |
partitiivi | liruttanutta | liruttaneita |
akkusatiivi | liruttanut; liruttaneen |
liruttaneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liruttaneessa | liruttaneissa |
elatiivi | liruttaneesta | liruttaneista |
illatiivi | liruttaneeseen | liruttaneisiin liruttaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liruttaneella | liruttaneilla |
ablatiivi | liruttaneelta | liruttaneilta |
allatiivi | liruttaneelle | liruttaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liruttaneena | liruttaneina |
translatiivi | liruttaneeksi | liruttaneiksi |
abessiivi | liruttaneetta | liruttaneitta |
instruktiivi | – | liruttanein |
komitatiivi | – | liruttaneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | liruttanee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
liruttanut- |