Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

liukkaus (40)[1]

  1. se, että on liukas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈliu̯kːɑus/ tai /ˈliu̯kːɑu̯s/
  • tavutus: liuk‧ka‧us / liuk‧kaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liukkaus liukkaudet
genetiivi liukkauden liukkauksien
partitiivi liukkautta liukkauksia
akkusatiivi liukkaus;
liukkauden
liukkaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi liukkaudessa liukkauksissa
elatiivi liukkaudesta liukkauksista
illatiivi liukkauteen liukkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi liukkaudella liukkauksilla
ablatiivi liukkaudelta liukkauksilta
allatiivi liukkaudelle liukkauksille
muut sijamuodot
essiivi liukkautena liukkauksina
translatiivi liukkaudeksi liukkauksiksi
abessiivi liukkaudetta liukkauksitta
instruktiivi liukkauksin
komitatiivi liukkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liukkaude-
vahva vartalo liukkaute-
konsonantti-
vartalo
liukkaut-

Etymologia muokkaa

sanan liukas vartalosta liukka- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40