Wikipedia
Katso artikkeli Liuske Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

liuske (48)[1]

  1. (geologia) yleisnimitys voimakkaasti suuntautuneille muuntuneille kivilajeille

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈliu̯skeˣ/
  • tavutus: lius‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liuske liuskeet
genetiivi liuskeen liuskeiden
liuskeitten
partitiivi liusketta liuskeita
akkusatiivi liuske;
liuskeen
liuskeet
sisäpaikallissijat
inessiivi liuskeessa liuskeissa
elatiivi liuskeesta liuskeista
illatiivi liuskeeseen liuskeisiin
liuskeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liuskeella liuskeilla
ablatiivi liuskeelta liuskeilta
allatiivi liuskeelle liuskeille
muut sijamuodot
essiivi liuskeena liuskeina
translatiivi liuskeeksi liuskeiksi
abessiivi liuskeetta liuskeitta
instruktiivi liuskein
komitatiivi liuskeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liuskee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
liusket-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kiilleliuske, liskekatto, liuske-esiintymä, liuskealue, liuskejakso, liuskekaasu, liuskekallio, liuskekivi, liuskelaatta, liuskelevy, liuskelouhos, liuskemuodostuma, liuskevyöhyke, liuskeöljy, saviliuske, talkkiliuske, öljyliuske

Aiheesta muualla

muokkaa
  • liuske Kielitoimiston sanakirjassa
  • liuske Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48