lohduttautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalohduttautuminen (38)
- teonnimi verbistä lohduttautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lohduttautuminen | lohduttautumiset |
| genetiivi | lohduttautumisen | lohduttautumisten lohduttautumisien |
| partitiivi | lohduttautumista | lohduttautumisia |
| akkusatiivi | lohduttautuminen; lohduttautumisen |
lohduttautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lohduttautumisessa | lohduttautumisissa |
| elatiivi | lohduttautumisesta | lohduttautumisista |
| illatiivi | lohduttautumiseen | lohduttautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lohduttautumisella | lohduttautumisilla |
| ablatiivi | lohduttautumiselta | lohduttautumisilta |
| allatiivi | lohduttautumiselle | lohduttautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lohduttautumisena (lohduttautumisna) |
lohduttautumisina |
| translatiivi | lohduttautumiseksi | lohduttautumisiksi |
| abessiivi | lohduttautumisetta | lohduttautumisitta |
| instruktiivi | – | lohduttautumisin |
| komitatiivi | – | lohduttautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lohduttautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lohduttautumis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi lohduttautua + johdin -minen