lohkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalohkeileminen (38)
- teonnimi verbistä lohkeilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lohkeileminen | lohkeilemiset |
| genetiivi | lohkeilemisen | lohkeilemisten lohkeilemisien |
| partitiivi | lohkeilemista | lohkeilemisia |
| akkusatiivi | lohkeileminen; lohkeilemisen |
lohkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lohkeilemisessa | lohkeilemisissa |
| elatiivi | lohkeilemisesta | lohkeilemisista |
| illatiivi | lohkeilemiseen | lohkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lohkeilemisella | lohkeilemisilla |
| ablatiivi | lohkeilemiselta | lohkeilemisilta |
| allatiivi | lohkeilemiselle | lohkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lohkeilemisena (lohkeilemisna) |
lohkeilemisina |
| translatiivi | lohkeilemiseksi | lohkeilemisiksi |
| abessiivi | lohkeilemisetta | lohkeilemisitta |
| instruktiivi | – | lohkeilemisin |
| komitatiivi | – | lohkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lohkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lohkeilemis- | |