loihtiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaloihtiminen (38)
- teonnimi verbistä loihtia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loihtiminen | loihtimiset |
| genetiivi | loihtimisen | loihtimisten loihtimisien |
| partitiivi | loihtimista | loihtimisia |
| akkusatiivi | loihtiminen; loihtimisen |
loihtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loihtimisessa | loihtimisissa |
| elatiivi | loihtimisesta | loihtimisista |
| illatiivi | loihtimiseen | loihtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loihtimisella | loihtimisilla |
| ablatiivi | loihtimiselta | loihtimisilta |
| allatiivi | loihtimiselle | loihtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loihtimisena (loihtimisna) |
loihtimisina |
| translatiivi | loihtimiseksi | loihtimisiksi |
| abessiivi | loihtimisetta | loihtimisitta |
| instruktiivi | – | loihtimisin |
| komitatiivi | – | loihtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loihtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loihtimis- | |