loikkinut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
loikkinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä loikkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikkinut | loikkineet |
| genetiivi | loikkineen | loikkineiden loikkineitten |
| partitiivi | loikkinutta | loikkineita |
| akkusatiivi | loikkinut; loikkineen | loikkineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikkineessa | loikkineissa |
| elatiivi | loikkineesta | loikkineista |
| illatiivi | loikkineeseen | loikkineisiin loikkineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikkineella | loikkineilla |
| ablatiivi | loikkineelta | loikkineilta |
| allatiivi | loikkineelle | loikkineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikkineena | loikkineina |
| translatiivi | loikkineeksi | loikkineiksi |
| abessiivi | loikkineetta | loikkineitta |
| instruktiivi | – | loikkinein |
| komitatiivi | – | loikkineine |