loikkiva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaloikkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä loikkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikkiva | loikkivat |
| genetiivi | loikkivan | loikkivien (loikkivain) |
| partitiivi | loikkivaa | loikkivia |
| akkusatiivi | loikkiva; loikkivan | loikkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikkivassa | loikkivissa |
| elatiivi | loikkivasta | loikkivista |
| illatiivi | loikkivaan | loikkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikkivalla | loikkivilla |
| ablatiivi | loikkivalta | loikkivilta |
| allatiivi | loikkivalle | loikkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikkivana | loikkivina |
| translatiivi | loikkivaksi | loikkiviksi |
| abessiivi | loikkivatta | loikkivitta |
| instruktiivi | – | loikkivin |
| komitatiivi | – | loikkivine |