loikoileva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaloikoileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä loikoilla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikoileva | loikoilevat |
| genetiivi | loikoilevan | loikoilevien (loikoilevain) |
| partitiivi | loikoilevaa | loikoilevia |
| akkusatiivi | loikoileva; loikoilevan |
loikoilevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikoilevassa | loikoilevissa |
| elatiivi | loikoilevasta | loikoilevista |
| illatiivi | loikoilevaan | loikoileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikoilevalla | loikoilevilla |
| ablatiivi | loikoilevalta | loikoilevilta |
| allatiivi | loikoilevalle | loikoileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikoilevana | loikoilevina |
| translatiivi | loikoilevaksi | loikoileviksi |
| abessiivi | loikoilevatta | loikoilevitta |
| instruktiivi | – | loikoilevin |
| komitatiivi | – | loikoilevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | loikoileva- | |
| vahva vartalo | loikoileva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |