loimotus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
loimotus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈloi̯mot̪us/
- tavutus: loi‧mo‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loimotus | loimotukset |
| genetiivi | loimotuksen | loimotusten loimotuksien |
| partitiivi | loimotusta | loimotuksia |
| akkusatiivi | loimotus; loimotuksen |
loimotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loimotuksessa | loimotuksissa |
| elatiivi | loimotuksesta | loimotuksista |
| illatiivi | loimotukseen | loimotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loimotuksella | loimotuksilla |
| ablatiivi | loimotukselta | loimotuksilta |
| allatiivi | loimotukselle | loimotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loimotuksena | loimotuksina |
| translatiivi | loimotukseksi | loimotuksiksi |
| abessiivi | loimotuksetta | loimotuksitta |
| instruktiivi | – | loimotuksin |
| komitatiivi | – | loimotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loimotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loimotus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä loimottaa (loimot- + -us)
Käännökset muokkaa
1. loimottaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- loimotus Kielitoimiston sanakirjassa