loimuava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä loimuta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loimuava loimuavat
genetiivi loimuavan loimuavien
(loimuavain)
partitiivi loimuavaa loimuavia
akkusatiivi loimuava; loimuavan loimuavat
sisäpaikallissijat
inessiivi loimuavassa loimuavissa
elatiivi loimuavasta loimuavista
illatiivi loimuavaan loimuaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi loimuavalla loimuavilla
ablatiivi loimuavalta loimuavilta
allatiivi loimuavalle loimuaville
muut sijamuodot
essiivi loimuavana loimuavina
translatiivi loimuavaksi loimuaviksi
abessiivi loimuavatta loimuavitta
instruktiivi loimuavin
komitatiivi loimuavine