loimuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä loimuta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loimuttava loimuttavat
genetiivi loimuttavan loimuttavien
(loimuttavain)
partitiivi loimuttavaa loimuttavia
akkusatiivi loimuttava; loimuttavan loimuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi loimuttavassa loimuttavissa
elatiivi loimuttavasta loimuttavista
illatiivi loimuttavaan loimuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi loimuttavalla loimuttavilla
ablatiivi loimuttavalta loimuttavilta
allatiivi loimuttavalle loimuttaville
muut sijamuodot
essiivi loimuttavana loimuttavina
translatiivi loimuttavaksi loimuttaviksi
abessiivi loimuttavatta loimuttavitta
instruktiivi loimuttavin
komitatiivi loimuttavine

loimuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä loimuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loimuttava loimuttavat
genetiivi loimuttavan loimuttavien
(loimuttavain)
partitiivi loimuttavaa loimuttavia
akkusatiivi loimuttava; loimuttavan loimuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi loimuttavassa loimuttavissa
elatiivi loimuttavasta loimuttavista
illatiivi loimuttavaan loimuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi loimuttavalla loimuttavilla
ablatiivi loimuttavalta loimuttavilta
allatiivi loimuttavalle loimuttaville
muut sijamuodot
essiivi loimuttavana loimuttavina
translatiivi loimuttavaksi loimuttaviksi
abessiivi loimuttavatta loimuttavitta
instruktiivi loimuttavin
komitatiivi loimuttavine