Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

loiskahdus (39)

  1. loiskahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈloi̯skɑhdus/
  • tavutus: lois‧kah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loiskahdus loiskahdukset
genetiivi loiskahduksen loiskahdusten
loiskahduksien
partitiivi loiskahdusta loiskahduksia
akkusatiivi loiskahdus;
loiskahduksen
loiskahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi loiskahduksessa loiskahduksissa
elatiivi loiskahduksesta loiskahduksista
illatiivi loiskahdukseen loiskahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi loiskahduksella loiskahduksilla
ablatiivi loiskahdukselta loiskahduksilta
allatiivi loiskahdukselle loiskahduksille
muut sijamuodot
essiivi loiskahduksena loiskahduksina
translatiivi loiskahdukseksi loiskahduksiksi
abessiivi loiskahduksetta loiskahduksitta
instruktiivi loiskahduksin
komitatiivi loiskahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo loiskahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
loiskahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä loiskahtaa (loiskahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa