loiskahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaloiskahteleminen (38)
- teonnimi verbistä loiskahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loiskahteleminen | loiskahtelemiset |
genetiivi | loiskahtelemisen | loiskahtelemisten loiskahtelemisien |
partitiivi | loiskahtelemista | loiskahtelemisia |
akkusatiivi | loiskahteleminen; loiskahtelemisen |
loiskahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loiskahtelemisessa | loiskahtelemisissa |
elatiivi | loiskahtelemisesta | loiskahtelemisista |
illatiivi | loiskahtelemiseen | loiskahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loiskahtelemisella | loiskahtelemisilla |
ablatiivi | loiskahtelemiselta | loiskahtelemisilta |
allatiivi | loiskahtelemiselle | loiskahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loiskahtelemisena (loiskahtelemisna) |
loiskahtelemisina |
translatiivi | loiskahtelemiseksi | loiskahtelemisiksi |
abessiivi | loiskahtelemisetta | loiskahtelemisitta |
instruktiivi | – | loiskahtelemisin |
komitatiivi | – | loiskahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | loiskahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
loiskahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi loiskahdella + johdin -minen