loiskutteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaloiskutteleminen (38)
- teonnimi verbistä loiskutella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loiskutteleminen | loiskuttelemiset |
| genetiivi | loiskuttelemisen | loiskuttelemisten loiskuttelemisien |
| partitiivi | loiskuttelemista | loiskuttelemisia |
| akkusatiivi | loiskutteleminen; loiskuttelemisen |
loiskuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loiskuttelemisessa | loiskuttelemisissa |
| elatiivi | loiskuttelemisesta | loiskuttelemisista |
| illatiivi | loiskuttelemiseen | loiskuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loiskuttelemisella | loiskuttelemisilla |
| ablatiivi | loiskuttelemiselta | loiskuttelemisilta |
| allatiivi | loiskuttelemiselle | loiskuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loiskuttelemisena (loiskuttelemisna) |
loiskuttelemisina |
| translatiivi | loiskuttelemiseksi | loiskuttelemisiksi |
| abessiivi | loiskuttelemisetta | loiskuttelemisitta |
| instruktiivi | – | loiskuttelemisin |
| komitatiivi | – | loiskuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loiskuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loiskuttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi loiskutella + johdin -minen