Substantiivi

muokkaa

loivuus (40)

  1. se, että on loiva

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈloi̯ʋuːs/
  • tavutus: loi‧vuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi loivuus loivuudet
genetiivi loivuuden loivuuksien
partitiivi loivuutta loivuuksia
akkusatiivi loivuus;
loivuuden
loivuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi loivuudessa loivuuksissa
elatiivi loivuudesta loivuuksista
illatiivi loivuuteen loivuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi loivuudella loivuuksilla
ablatiivi loivuudelta loivuuksilta
allatiivi loivuudelle loivuuksille
muut sijamuodot
essiivi loivuutena loivuuksina
translatiivi loivuudeksi loivuuksiksi
abessiivi loivuudetta loivuuksitta
instruktiivi loivuuksin
komitatiivi loivuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo loivuude-
vahva vartalo loivuute-
konsonantti-
vartalo
loivuut-

Etymologia

muokkaa

sanan loiva vartalosta loiv- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • loivuus Kielitoimiston sanakirjassa