loivuus

Suomi

Substantiivi

loivuus (40)

se, että on loiva

Ääntäminen

IPA: /ˈloi̯ʋuːs/
tavutus: loi‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loivuus	loivuudet
genetiivi	loivuuden	loivuuksien
partitiivi	loivuutta	loivuuksia
akkusatiivi	loivuus; loivuuden	loivuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	loivuudessa	loivuuksissa
elatiivi	loivuudesta	loivuuksista
illatiivi	loivuuteen	loivuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loivuudella	loivuuksilla
ablatiivi	loivuudelta	loivuuksilta
allatiivi	loivuudelle	loivuuksille
muut sijamuodot
essiivi	loivuutena	loivuuksina
translatiivi	loivuudeksi	loivuuksiksi
abessiivi	loivuudetta	loivuuksitta
instruktiivi	–	loivuuksin
komitatiivi	–	loivuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	loivuude-
vahva vartalo	loivuute-
konsonantti- vartalo	loivuut-

Etymologia

sanan loiva vartalosta loiv- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on loiva

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

loivuus Kielitoimiston sanakirjassa