Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lonksutus (39)

  1. lonksuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈloŋksut̪us/
  • tavutus: lonk‧su‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lonksutus lonksutukset
genetiivi lonksutuksen lonksutusten
lonksutuksien
partitiivi lonksutusta lonksutuksia
akkusatiivi lonksutus;
lonksutuksen
lonksutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lonksutuksessa lonksutuksissa
elatiivi lonksutuksesta lonksutuksista
illatiivi lonksutukseen lonksutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lonksutuksella lonksutuksilla
ablatiivi lonksutukselta lonksutuksilta
allatiivi lonksutukselle lonksutuksille
muut sijamuodot
essiivi lonksutuksena lonksutuksina
translatiivi lonksutukseksi lonksutuksiksi
abessiivi lonksutuksetta lonksutuksitta
instruktiivi lonksutuksin
komitatiivi lonksutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lonksutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lonksutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä lonksuttaa (lonksut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa