Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lonkutus (39)

  1. lonkuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈloŋkut̪us/
  • tavutus: lon‧ku‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lonkutus lonkutukset
genetiivi lonkutuksen lonkutusten
lonkutuksien
partitiivi lonkutusta lonkutuksia
akkusatiivi lonkutus;
lonkutuksen
lonkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lonkutuksessa lonkutuksissa
elatiivi lonkutuksesta lonkutuksista
illatiivi lonkutukseen lonkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lonkutuksella lonkutuksilla
ablatiivi lonkutukselta lonkutuksilta
allatiivi lonkutukselle lonkutuksille
muut sijamuodot
essiivi lonkutuksena lonkutuksina
translatiivi lonkutukseksi lonkutuksiksi
abessiivi lonkutuksetta lonkutuksitta
instruktiivi lonkutuksin
komitatiivi lonkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lonkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lonkutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä lonkuttaa (lonkut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa